Yllätyksiä

 Ruokailujen ennalta suunnitteleminen on ollut osa elämääni jo monta vuotta. Mietin aina edellisen päivän iltana, mitä, missä ja milloin aion syödä seuraavana päivänä. Jopa päiväosasto-jaksoilla yritin aina selvittää tulevan viikon ruokalistan. Jollain tapaa olen saanut turvallisuutta (ja ehkä kontrollin tunnetta), kun pystyn valmistautumaan syömiseen etukäteen. 

Eilen olin päättänyt syödä lounaaksi kasvissosekeittoa ja leipää kotona. Suunnitelmat menivät kuitenkin uusiksi, kun äiti yllätti minut lounasaikaan. Eikä muutos suunnitelmiin ollut ihan pieni: kasvissosekeitto vaihtui lennosta Mäkki-ruokaan. 

Täytyy myöntää, että ensireaktioni oli hermostuminen. En voi, en halua, en saa. Mutta hetken kuluttua tulin järkiini. Miksi en voisi, haluaisi tai saisi? Yllätykset ja muutokset kuuluvat normaaliin elämään, johon haluan ja myös aion palata. Luovuin siis suunnitelmistani ja haastoin itseni syömällä äitin tuomaa ruokaa. Ruoka itsessään ei ollut erityisen haastavaa (ruiskalahampurilainen ja vaniljapirtelö), mutta muutoksen sietäminen aiheutti ahdistusta. Ahdistus vaihtui kuitenkin tyytyväisyydeksi, kun olin jälleen ylittänyt syömishäiriön asettamia rajoja. Nyt taas kohti uusia haasteita!