Ruokapäiväkirja juhlapäivänä

Ja juuri kun pääsin sanomasta, että nyt alkoi tavallinen arki :D Keskiviikkona olin opiskelijajuhlissa ja eilen perjantaina sukujuhlissa. Molemmissa oli tarjolla sekä suolaisia että makeita herkkuja, ja onnistuin mielestäni aika hyvin aterioiden kokoamisessa. Koska keskiviikkona keskityin vähän muihin asioihin kuin ruokien kuvaamiseen, ruokapäiväkirja on eilisistä juhlista. 

Aamiainen klo 8.00

lautasellinen kaurapuuroa voisilmällä, pala saaristoleipää juustosiivulla, tomaatilla ja salaatilla, lasi vettä, lasi sokeritonta mehua, omena

Lounas klo 12.00 

lautasellinen siskonmakkarakeittoa, 2 ruisleipää, joiden päällä sinappia, porkkanaa, lasi sokeritonta mehua

Juhlissa klo 18.30

2 palaa itsetehtyä pizzaa (kuvassa näkyy vain toinen pala, koska otin lisää!)

vähän tsatsikia

pastasalaattia

fetasalaattia

3 lasia kivennäisvettä

pala mansikkakakkua, muffinssi, 5 karkkia, teetä 

pari kulausta kuohuviiniä

Iltapala klo 23.00

lautasellinen kaurapuuroa voisilmällä, 2 ruisleipää kalkkunaleikkeellä, tomaatilla ja kurkulla, lasi sokeritonta mehua, lasi vettä, omena, proteiinipatukka

Mitäs sanotte? Jostain syystä otin iltapalan lisäksi vielä tuon proteiinipatukan, vaikka syömiset eivät olleet jääneet alakanttiin. Oikeastaan juhlien takia tuli varmaan saatua enemmän energiaa kuin normipäivänä. Vaikka menin tyytyväisen kylläisenä nukkumaan, aamulla ahdistus eilisen syömisistä ja ylimääräisestä proteiinipatukasta alkoi kalvaa. Pelkäsin, että kärsisin koko päivän tukalasta ja ähkystä olosta. Huoli oli kuitenkin turhaa, sillä nälkä on huudellut jopa tavallista kovempaa. Joko nälän tunne on ihan sekaisin tai sitten aineenvaihdunta on taas ottanut lisää kierroksia. Mene ja tiedä, mutta ahdistus ainakin lähti melkein yhtä nopeasti kuin tulikin. 

Rentouttavaa viikonloppua kaikille! Nauttikaa keväästä :) 

Polikäynnillä ja vaa'alla

Tiistaina oli taas odottamani ja pelkäämäni polikäynti. Toisaalta oli ihanaa päästä purkamaan ahdistavia ajatuksia hoitajalle, toisaalta jännitin punnitusta koko edellisen päivän. Polilla selvisi jännityksen olleen turhaa, sillä vaa'at eivät olleet käytössä. Oli tavallaan helpottavaa, kun ei tarvinnut kohdata vaa'an lukemaa, mutta tiesin painon jäävän kummittelemaan mieleeni käynnin jälkeen. Itse epäilin painon nousseen joitakin kiloja juhlimisen takia. Myös turvonneen oloni puolesta paino olisi hyvinkin voinut ylittää jo 50 kiloa. 

Toipumisen fyysistä puolta emme siis päässeet näkemään, mutta psyykkiseen puoleen hoitaja oli tyytyväinen. Ahdistus on vähentynyt ja rentous ruokailujen suhteen lisääntynyt. Ateriasuunnitelmasta poikkeaminen ja juhlissa herkuttelu ovat liikkeitä oikeaan suuntaan. Viime kerralla asetetuista lisäyksistä ja muutoksista (niistä lisää täältä) sain vähän huonompaa palautetta. Maitoa juon tällä hetkellä keskimäärin yhden lasillisen viidestä. Toisaalta se on jo yksi lasi enemmän kuin viime käynnin aikaan. Margariinia laitan aamupuuroon ja satunnaisesti leivän päälle koulussa, mutta muuten käyttö on aika minimissä. Pähkinöitä en ole syönyt johtuen allergiakaudesta. Niiden tilalle sovimme kuivahedelmiä, joista ei tosin saa hyviä rasvoja. Urheilun jälkeen en ota edelleenkään mitään. Hyvänä asiana voin sanoa, että välipalana olen nyt syönyt joka päivä jotain herkkua, useimmiten korvapuustin. Olen myös uskaltanut ottaa iltaisin ylimääräisen suklaapatukan, jos tiedän ruokailujen olleen muuten kevyitä.

niiin hyvää <3

Sovimme nyt, että jatkan edellisten lisäysten työstämistä. Koska painon ei saa antaa lähteä laskusuuntaan edes vahingossa, hoitaja rohkaisi minua käymään kotona vaa'alla. Painon hyväksyminen on osa parantumista. Vaa'alla ramppaaminen on tietysti sairauden oire, mutta niin on painolukeman loputon välttelykin. Osaan lietsoa itseni aikamoiseen paniikkiin erilaisten turvotusten ja tukalien olojen takia, jolloin syöminen alkaa helposti vähentyä. Niinpä otin itseäni niskasta kiinni ja kiipesin vaa'alle. Hmm. Paino ei ollut noussut grammaakaan viime punnituksesta.  Huolimatta jäätelödrinkeistä, aterisuunnitelman noudattamisesta ja ylimäärärisistä suklaapatukoista. Taas tuli todettua, että painon korjaantuminen vaatii kyllä käsittämättömän paljon syömistä. Tästä rohkaistuneena ostin ylimääräiseksi herkuksi 220g irtokarkkipussin. Ilta sujuukin sen parissa, enemmän tai vähemmän lepposasti :D

Juhlia, juhlia ja juhlia

Viikonlopulle osui paljon juhlia ja normaalista arjesta poikkeavaa touhua. Syömisrutiinit ovatkin saaneet kyytiä oikein kunnolla. Kuten kirjoitin, perjantaina vietimme ensin iltaa viinien maistelun merkeissä. Myöhemmin suuntasimme kaverin synttärijuhliin ja sieltä baariin. 

Etukäteen jännitin, miten herkuttelu synttäreillä onnistuisi, kun iltaan kuului myös alkoholia. Olin henkisesti valmistautunut notkuviin herkkupöytiin, ja itse asiassa lähdin juhliin enemmänkin vesi kielellä kuin ahdistuneena (heh, muutamalla viinilasillisella saattoi olla osuutta asiaan). Perillä suunnitelmani vähintään yhden herkun maistamisesta menivät uusiksi: herkkuja ei yksinkertaisesti ollut! Tarjolla oli boolin lisäksi kanasalaattia ja ruissipsejä. Pettyneen ja helpotuksensekaisin tuntein tyydyin booliin, sillä kunnon ruokaa olin syönyt jo ennen lähtöä. 

Herkuttelemaan pääsin illan aikana synttäreiden niukoista tarjoiluista huolimatta. Kaverini yllyttivät minua ostamaan drinkkibaarista jäätelödrinkin. Yhden juotuanu huomasinkin seisovani tiskillä tilaamassa toista :D Ja voi kuinka paljon nautinkaan juomistani! Illan kruunasi vielä kaverini ihana kommentti: "Oon niin iloinen, kun oot nykyään noin rento!" Tosiaan, vielä jonkin aikaa sitten tällainen holtiton kaloripitoisten juomien juominen ja tuhlailu olisi pilannut illan. Nyt osasin irrotella ihan niin kuin kaikki muutkin :)

Tänään juhlimme vielä siskoni synttäreitä, ihan rauhallisissa merkeissä sukulaisten kesken. Näissä juhlissa pääsin sitten maistelemaan kakkuja ja leivoksia. Lautaselle kasasin reilun palan käpykakkua, Fanipalan ja kaurakeksin. Unohtamatta täytettyä voileipää ja ruisnappeja katkarapulevitteellä. Nam! 

Vaikka juhliminen on mukavaa, on normaaliin arkeen ja tavallisiin syömisiin palaaminen aika helpottavaa. Huomenna pääsen kertomaan onnistumisista hoitajalleni, sillä aamulla on tiedossa polikäynti. Ja kauan odotettu ja pelätty punnitus. 

Pääsiäisen haasteita

Pääsiäisloma! Olen saanut pitkästä aikaa nauttia hitaista aamiaisista, Hesarin lukemisesta koulukirjojen sijaan ja kavereiden kanssa pitkän kaavan mukaan hengailusta. Eilen teimme yhdessä pitsaa ja haastoin itseni ottamalla lisää, mitä en yleensä ikinä tee. Hemmottelin itseäni myös ostamalla kotiin tulppaaneita ja uusia sisustustarvikkeita. Ostoksiin meni lähemmäs 100 euroa. Ennen olisin varmasti soimannut itseäni tuhlailusta, mutta nyt en jaksanut miettiä moisia. Pieni - tai vähän isompi ;) - hemmottelu on toisinaan ihan paikallaan. Elämän ei tarvitse aina olla niin suunniteltua ja kontrolloitua. 

Tänään on tiedossa haasteita. Illalla vietämme ensin viini-iltaa ja sitten jatkamme synttärijuhliin. Päivällistä aion syödä kotona, mutta muut ruokailut jännittävät. Synttärisankari on loistava leipomaan, joten jos jonkinlaisia leivoksia ja makeisia on varmasti luvassa. Voinko syödä herkkuja, vaikka aion juoda viiniä ja boolia? Voinko ottaa esimerkiksi palan kakkua ja cupcakesin, vai onko kaksi herkkua liikaa? Ja ennen kaikkea: nouseeko paino heti tällaisen juhlapäivän takia? Suunnitelmissa on haastaa itseni ja maistaa edes jotain herkkua, ahdisti tai ei. Sitä paitsi painon on joka tapauksessa vielä noustava. Miksi en siis voisi hyvällä omalla tunnolla ylittää ateriasuunnitelmaa tänään?

Iloista pääsiäistä kaikille! Nauttikaa auringosta ja suklaamunista :)

Syömistä ja jaksamista

Huh, Hulluista Päivistä ja töistä selvitty! Viime viikko oli lievästi sanottuna kiireinen. Päivät alkoivat 7-8 tunnin työvuoroilla. Töiden jälkeen kiiruhdin kouluun ja kirjastoon lukemaan. Sunnuntaina viimeisen vuoron jälkeen olin niin väsynyt, että kaaduin ennen yhdeksää sänkyyn :D Muuten selvisin viikosta energisenä. 

Tuli taas todettua, että kun syö niin jaksaa. Kiireenkään keskellä en antanut itselleni lupaa skippailla aterioita. Ruokatunnit olivat vain 20 minuutin mittaisia, joten houkutus jättää lounas väliin oli suuri. Sitä paitsi olosuhteet eivät muutenkaan vastanneet käsitystäni "täydellisistä", kun ruokala oli meluisa, tuolit kovia ja ilmastointi liian kovalla. Kertaakaan en kuitenkaan lipsunut. Söin täsmällisesti ateriasuunnitelman mukaan: pääruokaa, leivän levitteellä, lasin maitoa ja salaattia salaatinkastikkeella. Välipaloina toimi milloin riisipiirakka ja jugurtti, milloin suosikkini korvapuusti. 

Kiireinen välipala: riisipiirakka, Skyr, porkkanoita, vettä

Ero viime vuoden syömiseen ja jaksamiseen Hulluilla Päivillä oli huimaava. Vuosi sitten kärvistelin kahdeksan tunnin työvuoroja vedellä ja porkkanoilla. Sitten ihmettelin, miksi koko ajan huimasi, väsytti ja kiukutti... Hymyn ja tervehdyksen pinnistäminen asiakkaille oli työn ja tuskan takana. Töiden jälkeen olisi pitänyt lukea vielä pääsykokeisiin, mutta syömättömyyden takia ajatuskin oli mahdoton. Tänä vuonna jaksoin kevyesti käydä koulussa ja lukea vähän tenttiinkin. Ja hymy tuli ihan luonnostaan :)

Loppuun vielä tämän päivän syömisiä. Koulussa en viitsinyt ottaa kuvaa, mutta söin ison lautasellisen kermaista lohikeittoa, 2 leipää levitteellä ja salaattia salaatinkastikkeella. Maito tuottaa edelleen vaikeuksia, mutta tänään join sitä päivällisellä!

Aamiainen: lautasellinen puuroa voisilmällä, täysjyväpaahtis, juustoa, kasviksia, lasi sokeritonta mehua, lasi vettä

Välipala: 2 ruisleipää, toinen juustolla ja toinen siivulla kalkkunaa, kasviksia, mukillinen teetä, omena

Päivällinen: itsetehty kanahampurilainen ja bataattiranskalaisia, lasi maitoa

Nyt ompelemaan haalareihin merkkejä, koska kohta on vappu! Keväistä iltaa kaikille :)

Vapaa

Tänään on ollut hyvä päivä. Pikkuhiljaa tuntuu, että syömishäiriö alkaa irrottamaan otettaan. Tuntemukset heilahtelevat kyllä edelleen laidasta laitaan: toisina päivinä koen itseni täysin vapaaksi syömishäiriön kahleista, toisina (noloa myöntää) jopa kaipaan kaikista sairaimpia aikoja. Mutta heilahtelu ja "terveellä puolella" käyminen ovat tervetullutta vaihtelua läskiahdistukselle.

Olin laittanut herätyskellon soittamaan seitsemäksi, jotta ehtisin aamulla lenkille. Seitsemältä olin kuitenkin niin väsynyt, että päätin lenkin sijaan kääntää kylkeä. Tunnin päästä herättyäni ahdistuin hetkeksi ja syytökset valtasivat mielen. Läskilaiskainhottavasaamaton. Onneksi terve minä puuttui peliin. Olin väsynyt, koska olen viime aikoina nukkunut ihan liian vähän, en koska olen laiska ja saamaton. Olo helpottui ja jatkoin ihan hyvillä mielin aamiaiselle.

Päivällä kävin lounaalla kavereiden kanssa. Tarkat ruoka-aikani saivat taas kyytiä, kun tapasimme lounaskahvilassa jo puoli yhdeltätoista. Olin kuitenkin tosi nälkäinen, joten kellonaika ei aiheuttanut sen suurempaa ahdistusta. Yksi kavereistani ei sen sijaan jaksanut syödä niin aikaisin. Ennen tämä olisi ollut ehdoton este omalle syömiselleni. En minä saa syödä, jos ei hänkään syö. Nyt tilasin hyvillä mielin kalakeittoa täysjyväpatongilla ja nautin lounaasta kavereiden kanssa, ilman syömishäiriötä.

Iltapäivällä kevätaurinko houkutteli lenkille. Olin sopivan kylläinen, virkistynyt yli kahdeksan tunnin yöunista ja kaikin puolin onnellinen, joten juokseminen tuntui hyvältä. Niin erilaista käydä lenkillä hyvän olon vuoksi kaloreiden kuluttamisen sijaan! Lenkin jälkeen herkuttelin taas isolla korvapuustilla ja mansikka-mangoteellä.

Loppupäiväkin on sujunut mukavissa merkeissä. Lueskelin vähän koulujuttuja, tein itse ruokaa ja katsoin lempileffani. Tämän päivän rentoilu tulee tarpeeseen, sillä huomenna olen töissä Hulluilla Päivillä ja sieltä kiiruhdan koululle pitämään esitelmää. Mutta levänneenä ja hyvinsyöneenä jaksaa :)

Haasteita

 Kun haasteiden kohtaaminen tuntuu vaikealta, kannattaa palauttaa mieleen, millaisia esteitä on jo onnistunut ylittämään. Itse painiskelen tällä hetkellä ateriasuunnitelman lisäyksien kanssa. Vaikka lisäykset ovat aika mitättömiä, tuntuu tutusta suunnitelmasta poikkeaminen tuskalliselta. Itseäni rohkaistakseni listasin tänään kävelyllä vaikeita asioita, joita olen  onnistuneesti viime aikoina kohdannut:

Valitsin koulussa leivitettyjä kasvispihvejä.

Kaikki leivitetyt ja pariloidut ruuat ovat (yllättäen) haastavia, koska niissä on tunnetusti paljon rasvaa ja kaloreita. Vielä jonkin aikaa sitten en olisi kuvitellutkaan valitsevani kyseisiä kasvispihvejä, kun toisena vaihtoehtona olisi ollut selvästi kevyempää kanakastiketta. Haastetta ei helpottanut, että kaverit valitsivat kanakastiketta ja päivittelivät leivityksen epäterveellisyyttä. 

Söin itsetehtyä vaaleaa leipää.

Koulussamme on joka päivä tarjolla itseleivottua vaaleaa leipää. Koska en tiedä leivän ravintosisältöä, olen tähän asti päätynyt tuttuun ja turvalliseen ruislimppuun. Eilen hetken mielijohteesta leikkasinkin itselleni 2 palaa vaaleaa leipää. Koska oli vielä nälkä ja koska teki mieli. 

Valitsin ruokaa, jossa tiesin olevan enemmän energiaa.

Yliopiston ruokalassa on jostain ihmeen syystä ruokien ravintosisällöt esillä. Tämä on tietenkin ollut syömishäiriölle voitto, sillä olen voinut varmistaa syöväni kevyintä mahdollista. Eilen vaihtoehtoina oli hernenugetteja ja jotain lihakastiketta. En erityisemmin tykkää lihakastikkeista, mutta kastikkeessa olisi ollut vähemmän energiaa kuin hernenugeteissa. Hetken arvottuani päädyin nugetteihin. Eikä kaduttanut, nam!

Söin välipalan lisäksi kourallisen karkkia.

Eräässä tapahtumassa oli tarjolla voileipien lisäksi karkkia ja keksejä. Oli välipala-aika, joten voileivän ottaminen ei tuottanut vaikeuksia. Karkkipussien äärellä epäröin hetken. Voinko muka ottaa ylimääräistä välipalaa? Ja vielä karkkia? Koska kaikki muut kuitenkin lastasivat rennosti herkkuja lautasilleen, päätin minäkin uskaltaa. Sitten liityin muiden seuraan ja nautin tyytyväisenä hedelmäaakkosiani. 

Olen syönyt, vaikka ruoka-aika "on mennyt ohi".

Pitkään noudatin itselleni asettamaa sääntöä, jonka mukaan sain syödä vain tiettyinä aikoina. Jos lounas ei ollut lautasella klo 13, ei sitä saanut enää syödä. Viime aikoina olen pyristellyt eroon tästä säännöstä oikein kunnolla. Esimerkiksi välipalan olen saattanut syödä vasta päivällisen jälkeen, jos se on jäänyt väliin iltapäivällä. Viime viikolla söin lounasta jo 11.30. Ennen tämä ei olisi tullut kuuloonkaan, nyt se tuntui aika normaalilta. 

Aika monia haasteita siis kohdattu ja voitettu. Ei taida olla yhtään syytä, miksi en pystyisi tekemään pieniä lisäyksiä ateriasuunnitelmaan.  Ja tänään on hyvä päivä aloittaa. Keväistä viikonloppua kaikille :)

Polikäynnillä

Tänään olin polilla tapaamassa hoitajaa. Polikäyntejä on parin viikon välein, sillä itselläni viikottaiset tapaamiset eivät toimi. Niitäkin on kokeiltu, mutta käynneistä tuli vain ylimääräistä stressiä. Olen aika itsepäinen ja haluan tehdä asioita oman mieleni mukaan. Hoitajien ja lääkärien jatkuva tarkkailu ja pakottaminen aiheuttavat vastustus-reaktion, jolloin teen ihan päinvastoin kuin käsketään. Toisaalta liika vapaus antaa tietenkin liikaa vapautta syömishäiriölle, joten joku kontrolli pitää olla. Pari viikkoa on myös ollut sopiva väli punnituksille. 

Hoitaja ei ollut tyytyväinen painoon. Avohoidossa painon korjaantuminen on hitaampaa kuin osastolla, mutta suunnan pitäisi olla ylöspäin. Kuten aikaisemmin kirjoitin, oma painoni on nyt jumittanut samoissa lukemissa monta kuukautta, ja viime aikoina ollut vähän laskusuunnassa. En halua enkä aio palata takaisin entiseen. Siksi sovimme muutamasta (painoa) korjaavasta ryhtiliikkeestä:

• maito mukaan ruokavalioon
• margariinia leivän päälle 
• lisäyksenä ateriasuunnitelmaan 1 dl pähkinöitä 
• urheilun jälkeen AINA palauttava välipala
• välipalana herkku

Olimme sopineet näistä ravitsemusterapeutin kanssa jo aikasemmin, mutta toteutus on ollut vähän niin ja näin. Painonnousu pelottaa. Pelkään etenkin sitä kuuluisaa "painon räjähtämistä käsiin". Nyt täytyy vain luottaa hoitavaan tahoon ja päästää irti kontrollista. Sitä paitsi ravitsemusterapeutin mukaan näillä muutoksilla paino ei ehkä nouse ollenkaan. 

Seuraava käynti on taas kahden viikon kuluttua ja silloin pitäisi muutosten olla pysyvä osa ateriasuunnitelmaani. Korvapuusti iltapäiväteen kanssa on siis tästä lähtien melkein sääntö, ei poikkeus :) Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!