Tiistaina oli taas odottamani ja pelkäämäni polikäynti. Toisaalta oli ihanaa päästä purkamaan ahdistavia ajatuksia hoitajalle, toisaalta jännitin punnitusta koko edellisen päivän. Polilla selvisi jännityksen olleen turhaa, sillä vaa'at eivät olleet käytössä. Oli tavallaan helpottavaa, kun ei tarvinnut kohdata vaa'an lukemaa, mutta tiesin painon jäävän kummittelemaan mieleeni käynnin jälkeen. Itse epäilin painon nousseen joitakin kiloja juhlimisen takia. Myös turvonneen oloni puolesta paino olisi hyvinkin voinut ylittää jo 50 kiloa.
Toipumisen fyysistä puolta emme siis päässeet näkemään, mutta psyykkiseen puoleen hoitaja oli tyytyväinen. Ahdistus on vähentynyt ja rentous ruokailujen suhteen lisääntynyt. Ateriasuunnitelmasta poikkeaminen ja juhlissa herkuttelu ovat liikkeitä oikeaan suuntaan. Viime kerralla asetetuista lisäyksistä ja muutoksista (niistä lisää täältä) sain vähän huonompaa palautetta. Maitoa juon tällä hetkellä keskimäärin yhden lasillisen viidestä. Toisaalta se on jo yksi lasi enemmän kuin viime käynnin aikaan. Margariinia laitan aamupuuroon ja satunnaisesti leivän päälle koulussa, mutta muuten käyttö on aika minimissä. Pähkinöitä en ole syönyt johtuen allergiakaudesta. Niiden tilalle sovimme kuivahedelmiä, joista ei tosin saa hyviä rasvoja. Urheilun jälkeen en ota edelleenkään mitään. Hyvänä asiana voin sanoa, että välipalana olen nyt syönyt joka päivä jotain herkkua, useimmiten korvapuustin. Olen myös uskaltanut ottaa iltaisin ylimääräisen suklaapatukan, jos tiedän ruokailujen olleen muuten kevyitä.
niiin hyvää <3
Sovimme nyt, että jatkan edellisten lisäysten työstämistä. Koska painon ei saa antaa lähteä laskusuuntaan edes vahingossa, hoitaja rohkaisi minua käymään kotona vaa'alla. Painon hyväksyminen on osa parantumista. Vaa'alla ramppaaminen on tietysti sairauden oire, mutta niin on painolukeman loputon välttelykin. Osaan lietsoa itseni aikamoiseen paniikkiin erilaisten turvotusten ja tukalien olojen takia, jolloin syöminen alkaa helposti vähentyä. Niinpä otin itseäni niskasta kiinni ja kiipesin vaa'alle. Hmm. Paino ei ollut noussut grammaakaan viime punnituksesta. Huolimatta jäätelödrinkeistä, aterisuunnitelman noudattamisesta ja ylimäärärisistä suklaapatukoista. Taas tuli todettua, että painon korjaantuminen vaatii kyllä käsittämättömän paljon syömistä. Tästä rohkaistuneena ostin ylimääräiseksi herkuksi 220g irtokarkkipussin. Ilta sujuukin sen parissa, enemmän tai vähemmän lepposasti :D
Mä oon just kans siinä vaiheessa, että pitäisi pikkuhiljaa alkaa uskaltaa nähdä se oma paino. Mä vaan pelkään, että siitä alkaa taas pakonomainen painon seuraaminen ja lisäahdistusta. Pitäisi löytää välimuoto joka päivä punnitsemisen ja painon välttelyn välillä.
VastaaPoistaKuulostaa hyvältä sun irtokarkkiherkku :) Tsemppiä, täyttä vauhtia kohti normaalipaino!
Joo, vaa'alla ramppaamista ja lisäahdistusta ei kyllä kaipaisi yhtään... Mutta vähitellen ja harjoittelemalla se tasapaino varmasti löytyy :)
VastaaPoistaja hyvältä se myös maistui! suosittelen kokeilemaan ;)