Tulen muistamaan lopun ikääni päivän, jolloin päätin parantua anoreksiasta. Kello 00.00 sinä päivänä aloitin uuden vaiheen elämässäni.
Toki olen yli kuusivuotisen sairastamishistoriani aikana ehtinyt tehdä lukemattomia samanlaisia päätöksiä. Niin monet kerrat olen aloittanut innosta puhkuen syödä riittävästi ja liikkua sopivasti, jättänyt kalorit ja vaa'an numerot omaan arvoonsa. Yhtä monta kertaa olen kuitenkin palannut anoreksian houkuttelevaan syleilyyn, jolloin ateriasuunnitelma ja unelma terveestä elämästä ovat jääneet mielen perukoille pölyttymään.
Mutta mikä teki tästä kerrasta erilaisen? Niinkin yksinkertainen asia kuin opiskelupaikka, josta olin haaveillut lapsuudesta asti. Opiskelupaikan myötä meni melkein koko elämä uusiksi. Aloin syödä, jotta jaksaisin tutustua ihaniin, uusiin ihmisiin, juhlia pilkkuun asti opiskelijatapahtumissa ja ennen kaikkea opiskella alaa, josta olin jo niin monta vuotta haaveillut.
Nyt, kahdeksan kuukautta myöhemmin, olisi ihanaa sanoa olevani terve. Että syömishäiriöllä ei enää ole osaa elämässäni eikä paluu vanhaan houkuttele. Valitettavasti jokainen päivä on edelleen taistelua, jossa välillä voitolla on terve puoli, toisinaan taas sairas. Tämän blogin tarkoitus on auttaa minua pysymään päätöksessäni. Aion kirjoittaa onnistumisista ja edistymisestä, mutta myös hetkistä, jolloin olen valmis luovuttamaan. En tiedä, kuinka kauan parantumisessa kestää. Yhdestä asiasta olen kuitenkin varma: olen valinnut parantumisen polun ja aion myös pysyä sillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti