"Maximum taste, no sugar"

Luin jonkin aikaa sitten Rebel Yell-blogista postauksen makeutusaineista. En ole onneksi itse ollut yhtä huonossa tilassa kuin bloggaaja, mutta postaus herätti silti miettimään omaa terveyttäni. 

Makeutusaineet ovat hiipineet elämään vähitellen. Syömishäiriöni alkoi "perinteisellä" tavalla, kun halusin syödä mahdollisimman terveellisesti.  Silloin vielä kielsin itseltäni kaikki makeutusaineita sisältävät tuotteet, sillä aspartaamit ja asesulfaamithan ovat epäterveellisiä. Sairauden edetessä aloin kuitenkin kiinnittää enemmän huomiota kaloreihin kuin terveellisyyteen. Koska sokerittomilla limuilla ja mehuilla sai mahan täyteen ilman kaloreita, tulivat ne tärkeäksi osaksi ruokavaliotani. 

Vaikka olen syönyt ateriasuunnitelman mukaan jo yli puoli vuotta, ei makeutusaineiden käyttö ole vähentynyt. Juon joka päivä pari lasia sokeritonta mehua, puoli litraa kevytlimua ja pari desiä rasvatonta jugurttia. Joka päivä, seitsemänä päivänä viikossa. Miksi teen näin, jos en täytä vatsaani tai korvaa ateroita? Vaikka en olisi fyysisesti koukussa makeutusaineisiin, on riippuvuus luultavasti ainakin henkistä ja sairauden aiheuttamaa. Kevytlimusta on ehtinyt muodostua osa päivän ruokailuita. Pepsi Maxiin on jopa himo. Ja jos rehellisiä ollaan, pelkään sokerittoman mehun vaihtamista esimerkiksi maitoon ja rasvattoman jugurtin korvaamista tavallisella. 

Haluan säästää maksaani, jättää ruokavaliosta turhat myrkyt pois ja kitkeä taas yhden syömishäiriön istuttaman rutiinin. Mutta miten, kun ajatus edes päivästä ilman Pepsiä ahdistaa? Jätänkö kaikki makeutusaineet kerralla vai vähennänkö vähitellen? Onko jollain muulla vastaavaa ongelmaa?