Tänään olin polilla tapaamassa hoitajaa. Polikäyntejä on parin viikon välein, sillä itselläni viikottaiset tapaamiset eivät toimi. Niitäkin on kokeiltu, mutta käynneistä tuli vain ylimääräistä stressiä. Olen aika itsepäinen ja haluan tehdä asioita oman mieleni mukaan. Hoitajien ja lääkärien jatkuva tarkkailu ja pakottaminen aiheuttavat vastustus-reaktion, jolloin teen ihan päinvastoin kuin käsketään. Toisaalta liika vapaus antaa tietenkin liikaa vapautta syömishäiriölle, joten joku kontrolli pitää olla. Pari viikkoa on myös ollut sopiva väli punnituksille.
Hoitaja ei ollut tyytyväinen painoon. Avohoidossa painon korjaantuminen on hitaampaa kuin osastolla, mutta suunnan pitäisi olla ylöspäin. Kuten aikaisemmin kirjoitin, oma painoni on nyt jumittanut samoissa lukemissa monta kuukautta, ja viime aikoina ollut vähän laskusuunnassa. En halua enkä aio palata takaisin entiseen. Siksi sovimme muutamasta (painoa) korjaavasta ryhtiliikkeestä:
- maito mukaan ruokavalioon
- margariinia leivän päälle
- lisäyksenä ateriasuunnitelmaan 1 dl pähkinöitä
- urheilun jälkeen AINA palauttava välipala
- välipalana herkku
Olimme sopineet näistä ravitsemusterapeutin kanssa jo aikasemmin, mutta toteutus on ollut vähän niin ja näin. Painonnousu pelottaa. Pelkään etenkin sitä kuuluisaa "painon räjähtämistä käsiin". Nyt täytyy vain luottaa hoitavaan tahoon ja päästää irti kontrollista. Sitä paitsi ravitsemusterapeutin mukaan näillä muutoksilla paino ei ehkä nouse ollenkaan.
Seuraava käynti on taas kahden viikon kuluttua ja silloin pitäisi muutosten olla pysyvä osa ateriasuunnitelmaani. Korvapuusti iltapäiväteen kanssa on siis tästä lähtien melkein sääntö, ei poikkeus :) Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!
Tsemppiä hurjasti noiden sopimuksien noudattamiseen!
VastaaPoistaSä pystyt niihin, ja ahdistuskin helpottaa ajan kanssa.
Voimia! <3
kiitos mari! :)
PoistaEn usko että se paino "räjähtää käsiin" ja uskon että se painon nostaminen/mahdollinen nousu pelottaa mutta tosiaan, kuten Marikin sanoi, se ahdistuskin helpottaa ajan kanssa. Ja joo, mun kirjoituksista voi päätellä että senkin jälkeen kun on saanut painoa ihan jees nostettua, se on ahdistava ja hankala asia mutta... paljon oon päässyt eteenpäin siitä ettei mikään fyysisesti tuntunut menemään alas.
VastaaPoistaJa uskon että säkin pääset eteenpäin, ihan varmasti. Joku kaunis (tai ruma, ihan miten vaan :D) päivä ei sitten kumpakaan mietitä ollenkaan samalla tavalla painoa, eiks nii? :)
kaikki olisi vaan niin paljon helpompaa ilman ahdistusta, mutta ei kai tässä sairaita oltaisikaan ilman sitä :D päivä kerrallaan.
Poistakyllä! ajatus elämästä ilman painon kyttäämistä ja muuta syömissähläämistä motivoi niin paljon, että ahdistuksesta huolimatta suunta on ehdottomasti ylöspäin :)
Noi lisäykset ei todellakaan ole isoja, vaan ihan sellaisia mitkä voisivat sisältyä kenen tahansa ruokavalioon. Paino ei varmastikaan nouse noilla paljon (jos nousee ollenkaan). Tiedän että lisäykset pelottaa ja jopa suututtaa, mutta ihan kokemuksesta voin kertoa että mitään räjähdysmäistä painonnousua ei tapahdu, vaikka söisit vielä enemmänkin. Tsemppiä, että saat pidettyä kiinni riittävästä syömisestä - se on ainoa tie paranemiseen! :)
VastaaPoistahelpottavaa kuulla jonkun muunkin suusta tämä :) kun järkevästi ajattelee, niin eihän nuo kovin isoja lisäyksiä ole, ja paljon vaikeammistakin on selvitty. välillä on vaikea hyväksyä, että paraneminen tosiaan vaatii myös riittävää syömistä. parantumisenhalu on kuitenkin suuri, joten motivaatio on korkealla :)
Poista