Haasteita

 Kun haasteiden kohtaaminen tuntuu vaikealta, kannattaa palauttaa mieleen, millaisia esteitä on jo onnistunut ylittämään. Itse painiskelen tällä hetkellä ateriasuunnitelman lisäyksien kanssa. Vaikka lisäykset ovat aika mitättömiä, tuntuu tutusta suunnitelmasta poikkeaminen tuskalliselta. Itseäni rohkaistakseni listasin tänään kävelyllä vaikeita asioita, joita olen  onnistuneesti viime aikoina kohdannut:

Valitsin koulussa leivitettyjä kasvispihvejä.

Kaikki leivitetyt ja pariloidut ruuat ovat (yllättäen) haastavia, koska niissä on tunnetusti paljon rasvaa ja kaloreita. Vielä jonkin aikaa sitten en olisi kuvitellutkaan valitsevani kyseisiä kasvispihvejä, kun toisena vaihtoehtona olisi ollut selvästi kevyempää kanakastiketta. Haastetta ei helpottanut, että kaverit valitsivat kanakastiketta ja päivittelivät leivityksen epäterveellisyyttä. 

Söin itsetehtyä vaaleaa leipää.

Koulussamme on joka päivä tarjolla itseleivottua vaaleaa leipää. Koska en tiedä leivän ravintosisältöä, olen tähän asti päätynyt tuttuun ja turvalliseen ruislimppuun. Eilen hetken mielijohteesta leikkasinkin itselleni 2 palaa vaaleaa leipää. Koska oli vielä nälkä ja koska teki mieli. 

Valitsin ruokaa, jossa tiesin olevan enemmän energiaa.

Yliopiston ruokalassa on jostain ihmeen syystä ruokien ravintosisällöt esillä. Tämä on tietenkin ollut syömishäiriölle voitto, sillä olen voinut varmistaa syöväni kevyintä mahdollista. Eilen vaihtoehtoina oli hernenugetteja ja jotain lihakastiketta. En erityisemmin tykkää lihakastikkeista, mutta kastikkeessa olisi ollut vähemmän energiaa kuin hernenugeteissa. Hetken arvottuani päädyin nugetteihin. Eikä kaduttanut, nam!

Söin välipalan lisäksi kourallisen karkkia.

Eräässä tapahtumassa oli tarjolla voileipien lisäksi karkkia ja keksejä. Oli välipala-aika, joten voileivän ottaminen ei tuottanut vaikeuksia. Karkkipussien äärellä epäröin hetken. Voinko muka ottaa ylimääräistä välipalaa? Ja vielä karkkia? Koska kaikki muut kuitenkin lastasivat rennosti herkkuja lautasilleen, päätin minäkin uskaltaa. Sitten liityin muiden seuraan ja nautin tyytyväisenä hedelmäaakkosiani. 

Olen syönyt, vaikka ruoka-aika "on mennyt ohi".

Pitkään noudatin itselleni asettamaa sääntöä, jonka mukaan sain syödä vain tiettyinä aikoina. Jos lounas ei ollut lautasella klo 13, ei sitä saanut enää syödä. Viime aikoina olen pyristellyt eroon tästä säännöstä oikein kunnolla. Esimerkiksi välipalan olen saattanut syödä vasta päivällisen jälkeen, jos se on jäänyt väliin iltapäivällä. Viime viikolla söin lounasta jo 11.30. Ennen tämä ei olisi tullut kuuloonkaan, nyt se tuntui aika normaalilta. 

Aika monia haasteita siis kohdattu ja voitettu. Ei taida olla yhtään syytä, miksi en pystyisi tekemään pieniä lisäyksiä ateriasuunnitelmaan.  Ja tänään on hyvä päivä aloittaa. Keväistä viikonloppua kaikille :)